Hui kuinka on taas ollut haipakkaa!!! Päälimmäisenä taitaa olla saksassa asuvien ystävimme koko viikonlopun mittainen kyläily. Olin hyvissä ajoin aloittanut yllätysjuhlien järjestelyn ja perjantaina meidän piha oli täynnä juhlijoita, kun ystävämme ajoivat pihaamme! Yllätys! :D Nauroinkin, että olen kyllästynyt aina kertomaan heidän Saksan kuulumisia, näin kaikki saivat kysellä kuulumiset itse! :) Tarjoilut olivat hulppeat, sillä kaikki olivat tuoneet jotain mukanaan. Oli makkaraa, lihaa, fetasalaattia, L:n tekemää törkeän hyvää perunasalaattia, iiiihania nakkipiiloja (M kuvitteli niiden olevan out, vaikka ne on ne, mitkä loppuu aina ekana!!!) ja vaikka mitä. Lisäksi olin tehnyt muffinsseja ja täytekakun.
Täytekakun teksti "Ich komme" juontaa juurensa siitä, kun Saksaan muuttanutta ystävääni Kta arvelutti kielitaidon puute miehen työpaikan selvittyä, mutta mies oli vakuuttanut, että ainut asia
joka vaimon täytyy osata on "Ich komme!":D
Samalla juhlimme kaikkien tyttöjen syntymäpäiviä, sillä KMMM lähtevät taas torstaina takaisin Saksaan. Välissä kerkeää olla meidän tyttöjen synttärit. Koska halusin kuitenkin tehdä ns aikuistenkakun, tein nopeasti kuppikakkuja, joihin tein tytöille omat kruunut ja etukirjaimet. Harmi, niistä en tajunnut ottaa kuvaa! (Jos joku paikalla olleista otti, laita tulemaan mulle, niin liitän tänne.)
Ilta piti sisällään hyvää ruokaa, kuulumisten vaihtoa, syvällisiä keskusteluja, ihmisten luonteiden analysointia, joidenkin toimesta jopa jankkausta ;), "varastetun auton metsästystä", extreme petanquea, shotteja ja paaaaaaljon naurua. Oli kerrassaan hauska ilta!
Olin hankkinut M&M:lle lapsenvahdin mummolasta ja koska ajatuksena oli että mekin saattaisimme lähteä liikenteeseen, piti meidänkin lapsille hankkia lapsenvahti. Niimpä meidän pikkuS lähti ekaa kertaa yökylään!!!! :) Pikkuneiti oli mummalla ja vaarilla pinnasänkyyn laitettaessa vähän aikaa tillitellyt ympärilleen ja alkanut kiltisti nukkumaan. Nyt mun vauva on kasvanut jo niin isoksi, etten ole enää täysin korvaamaton!!! I-H-A-N-A-A!!!
Noh kun kissa on poissa, niin hiiret hyppii pöydillä.. Katsoin kelloa kymmenen aikaa illalla, jonka jälkeen seuraavan kerran PUOLI NELJÄLTÄ AAMULLA!!!! Sitten lähdinkin kiireen vilkkaa nukkumaan. Ja olo oli sitten sen mukainen aamulla. Huh! Päätin, että syksyllä, kunhan kaikki juhlat ja kissanristiäiset on juhlittu, pyydän mummaa ja vaaria tai mummia ottamaan tytöt yökylään enkä sovi
yhtään mitään menoa vaan nimenomaan
vaan olen!!! Nukun pitkään ja tasan silloin kuin huvittaa! Nytkin lasten yökyläilyn jälkeen olin tsiljoona kertaa väsyneempi kuin ennen kuin lapset menivät hoitoon! ;)
Lauantaina iltapäivällä menimme läheiselle maauimalalle, "Uikulle" piknikille. Seuraamme liittyi iso osa eilisistä juhlioistamme ja olipa mukavaa! Lapset saivat kirmailla puistossa ja viereisessä lätäkössä ja syödä eväitä. :) Jos minusta oli ihanaa saada hyvät ystävät koko viikonlopuksi kylään sekä nähdä omaa ihanaa kummityttöäni, olivat lapset odottaneet tapaamista kaiketi vielä enemmän! Kaikki tytöt ovat voimakastunteisia (onkohan tuo edes sana) ja viikonloppuun mahtui paljon iloa mutta myös itkua ja suutahduksia. :)
Sunnuntaina jouduin taas vaivaamaan isovanhempia lapsenvahti puuhiin, kun lähdimme katsomaan pesiksen Itä-Länttä. Pesis.fi -sivujen kautta näkyy lisää upeita kuvia, jos innostuit! Tässä vaan yksi, jotta pääset tunnelmaan! :) (Kiitos taas M kuvalainasta!)
Eilen Familyman lähti Sveitsiin työmatkalle ja me tytöt jäätiin keskenämme. Pari viime päivää ovat pitäneet sisällään ystäväperheen tapaamisia, prinsessaleikkejä, suuria onnentunteita pitkään etsityn pikkuprinsessan löytymisestä, kirjastossa ja kahvilla käymistä, päiväunia, piiiiiitkiä yöunia, mutakakun leipomista, pikkuisen kummipojan nuuhkimista ja jälleen näkemistä pitkästä aikaa, entisellä naapurilla( ja miehen tädillä) kyläilyä sekä loputtomasti pikkuSn kiipelyharjoituksien keskeyttämisiä. Neiti on nyt keksinyt että siskon tuoleille voi kiivetä SEISOMAAN, isosiskon sänkyyn pystyy kiipeämään kun vaan on luja tahto ja leluilla on paljon helpompi leikkiä kun istuu
lelukorissa! (Poispääsy ei vielä onnistu!) Tänään aamulla pelastin pikkuSn seisomasta IsoSn
pöydältä johon neiti oli kiivennyt tuolin kautta! Huh huh! Taitoja on paljon, mutta järkeä vähän.
Taidoista puheenollen, milloin voi sanoa, että lapsi osaa kävellä? Onko se se kymmenen askelta vai että kävelee paikasta toiseen? Jos on, niin pikkuS oppi sitten kävelemään! :)
Mukavaa viikkoa kaikille! <3